maanantai 5. syyskuuta 2016

Keuruun kurssi: pajat ja aikaansaannokset

Keuruun viikonloppu oli aivan mahtava. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon tekstiä kurssista, mutta koitan nyt hillitä itseni. Jouduin jo jakamaan viikonlopun kuvat kahteen eri postaukseen, toinen löytyy tästä.

Ensin täytyy kehua ihanaa kurssipaikkaa. Riihon leirikeskus oli aivan upea. Kauniit maisemat, upeat valoisat huoneet, viihtyisät majoitustilat. Ja aivan ihanaa ruokaa.

Oli mahtava tavata muita harrastajia, tutustua ja kuulla neuvoja ja vinkkejä. Kiitos kaikille mukana olleille, toivottavasti nähdään taas!

Opin kurssilla paljon uutta. Sain kultaakin kalliimpia neuvoja, niksejä ja ohjausta.
Nyt tuntuu, että päässä pyörii aivan liikaa uusia ideoita ja projekteja ja suunnitelmia. Olisi hirveä halu ja kiire päästä toteuttamaan kaikkia ideoita. (Harmillista vain, että nyt täytyy keskittyä kouluun ja tässä kuussa pakata kaikki tavarat muuton alta).

Tykkäsin paljon työpajoista. Perjantai iltana osallistuin Erjan vanhennuspajaan. Siellä koin monen monta ahaa-elämystä. Olen aina pitänyt kalusteiden aidonnäköiseksi maalaamista mahdottomana vaikeana. Ei se helppoa ole, mutta tuntuu, että pääsin hieman jyvälle, mistä siinä on kyse. Ja oikeastaan, se oli todella mukavaa. Vanhennusjuttuja tulikin tehtyä ja viimeisteltyä joka päivä, vaikka paja virallisesti olikin vain perjantaina. 


Erja oli tuonut näytille omia töitään. Kerrassaan upeita! Harmi, ettei kuvista oikein välity kaikki pienetkin sävyvivahteet.



Fredrika suorastaan pakotti minut raahaamaan vaatekaappinsa mukaan. Täysin maalamaton huonekalu kyllä tarvitsikin jotain pinnoitetta. Erjan neuvoilla aloin työstää kaapista vanhaa valkoista, jossa maali on paikoin kulunut pois. Täytyy sanoa, että olen aika tyytyväinen itseeni. En tiedä, onko kaappi vielä valmis, kahvat puuttuvat ja noille ovien uurroksille tekisi mieli tehdä jotakin. Mutta tässä vaiheessa, olen tyytyväinen ja yllättynytkin kaapin onnistumisen suhteen.


Vanhennuspajan tyyliin käsittelin myös Vavan maalaustelineen, siitä tuli tumman ruskea, ja lisäsin siihen hieman uurteita. Tarkoitus on vielä lisätä erivärisiä maalitahroja siihen. Pahvisesta pyöreästä rasiasta yritin tehdä nahkaisen näköisen petsaamalla sen tummaksi. Melko hyvin onnistui ainakin kannesta, ja jos ei muuta, pidän tuosta väristä.
Sunnuntaina Erja keitti myös litkun, jolla värjäsin kankaita. Kuvassa näkyvät myös palat alkuperäistä väriä. Tuosta kirjaimellisesta kankaasta ei oikeastaan tullut vanhan näköistä, mutta rakastuin siihen silti.


Lauantaina aloittelin Katjan nukkepajassa. Pajasta jäi todella hyvä fiilis ja todellinen innostuminen nuken tekoon.




Ensin muotoiltiin massasta kasvot ja raajat rautalankoihin. Sitten nuket lähtivät uuniin.
Sitten seurasikin melkoinen tunteiden skaala: ihmetys, järkytys, karvas pettymys ja lopulta hidas hyväksyntä. Kaikki nuket olivat palaneet isossa uunissa! Onneksi ehdin pikaisesti tehdä vielä toisen nuken joka selvisi paistosta turvallisesti.


Paiston jälkeen nuket saivat vanusta vartaloonsa täytettä, hiukset ja kasvoihin väriä maalilla.

En ollut tunnistaa enää valmista nukkeani. Palovammoitta jäänyt nukkehan näytti jopa ihan nukelta, vieläpä naiselta, niinkuin oli tarkoituskin. Hänet nimesin Mariksi.


Hiilikaivosonnettomuuden tai muun vastaavan jälkeen nukkisharrastajat löivät viisaat päänsä yhteen ja koitettiin keksiä keinoja saada nuket edustavaan kuntoon. Koetettiin maalia, hiekkapaperia ja montaa muuta juttua. Osa päätyi tummentamaan nukkejaan hieman lisää, joillekkin ei tehty kummempia kosmeettisia toimenpiteitä. Loppujen lopuksi kaikista nukeista tuli hienoja, omia persoonoitaan ja joukosta melkoisen kansainvälinen:

Nukkepajasta kiiruhdin Hannan takkipajaan.
Siellä saatiin kaavoja ja neuvoja ihan kädestä pitäen. Täytyy myöntää, että minulla paloi pajassa pinna pariinkin otteeseen täysin. Milloin ompelin hihan väärinpäin, sauma sojotti, kangas rispaantui tai luiskahti käsistä. Valitsin liian haastavan materiaalin.
Tein takkia ihan iltaan asti ja lopulta siitä sitten tulikin Ednalle kelpaava kolttu.

Kukkapajaan en yksinkertaisesti olisikaan ehtinyt. Mutta sainpahan jotakin valmiiksi. Tässä vielä kuvassa nuket ja Ednan takki


Pajojen pitäjillä oli joitakin materiaaleja myynnissä, niistä mukaan valikoitui kasa kankaita, rimaa, printtejä, pallotyökalut ja tapettia tuleviin projekteihin.



Kotimatkalla täytyi vielä päästä shoppailemaan, niin kamala innostus oli päällä!
Sinellistä löytyi nukkeja varten massaa, alennuksesta fimoa ja nuken hiusta sekä sivellin setti.




Kiitos paljon kurssin järjestäjille, ohjaajille ja mukana olleille. Oli mukava viikonloppu joka säilyy mielessä vielä pitkään. Ja erityiskiitokset Erjalle, Katjalle ja Hannalle jotka kärsivällisesti jaksoivat neuvoa työpajoissa kädestä pitäen kerta toisensa jälkeen.







5 kommenttia:

  1. Juu-u, nukkesi on aivan selvästi nainen. Ei voi erehtyä!
    Me kaikki saatiin kyllä tosi upeita persoonia aikaan nukkepajassa. Onnettomuudesta huolimatta. Tai ehkä juuri sen vuoksi. :D
    Tuosta sinun massapakkauksesta saatkin tehtyä vielä koko kylällisen väkeä.
    Tarinoita nukkeväestä odotellessa toivotan sinulle sujuvaa muuttoa, opiskeluintoa ja pikaista paluuta minipuuhasteluihin.
    Leiriltä tosiaan tuli paljon uutta intoa!

    VastaaPoista
  2. Upeita nukkeja saitte aikaiseksi - räjähdysonnettomuudesta huolimatta :)
    Harmitus oli varmaan aluksi suuri, mutta ehkä kuullaan sinun molemmista nukeistasi...
    ja hihihi... monesta uudestakin.
    Nuo vanhennuksetkin onnistuvat - etenkin kaappia ihailen.
    Intoa ja tsemmpiä syksyy ja mukavaa on unelmoida vaikka seuraavasta Keuruusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :)
      Suosittelen kyllä kurssia lämpimästi jos vaan ensi vuonna on mahollista päästä mukaan niin kannattaa!

      Poista
  3. kiitos postauksesta, ja juu, tunteet kävivät kyllä laidasta laitaan nukkien syntyprosessissa. Luulen että minun tummaihoiseni on joku elämäntapaintiaani . . . Minullakin meni yksi takin sauma ensin väärälle puolelle ja se piti purkaa, melkein heitin jo nurkkaan koko tekeleen, mutta lopulta tuli hyvä. Hyvää syksyn jatkoa!

    VastaaPoista