maanantai 5. syyskuuta 2016

Keuruun nukkekotikurssi

Toinen postaukseni kurssista täällä
Perjantaina lähdettiin reilun kolmen tunnin ajomatkalle kohti Keuruuta ja Riihon leirikeskusta.
Koko nukkeväki ahtautui autoon ja matka alkoi. Parin kahvitauon voimalla päästiin ajoissa perille.


Paikan päällä saimme lämpimän vastaanoton salaattin ja voileipäkahvien kera.

Fredrika ja muu perhe alkoivat heti purkaa tavaroita ja tutkia hienoa kurssipaikkaa.
Rupattelun ja kahvittelun jälkeen nukkeperhe siirtyi kurssin ensimmäiseen pajaan kuuntelemaan Erjan opetusta esineiden vanhentamisesta.
Fredrika vaati, että hänen vaatekaapilleen pitää tehdä jotakin. Siispä tutkimme sitä vanhennuspajassa.


Elsie-mummo ja lapset olivat vanhennuspajassa myös kuunteluoppilaina.
Samalla oli hyvää aikaa letittää Vavan hiukset, jotta ne pysyisivät siisteinä kaikessa kurssin touhuissa.


Vanhennuspajassa touhuiltiin iltamyöhään ja sitten nukuttiin makoisat unet Ketunpesässä.
Aamulla nukkeväki riensi aamiaisen jälkeen Katjan nukkepajaan. Kuumeisesti siellä tarkkailtiin, minkälaisia henkilöitä mahtaa syntyä.


Nukkepajasta siirryttiin pikapikaa lounaan jälkeen Hannan takkipajaan.
Mummoa ei tainnut takit kiinnostaa, hän uppoutui lukemaan lehtiä. Pikkuiselta Sonjaltakin meinasi loppua kärsivällisyys istua paikoillaan ja Vava sai juosta pikkusiskonsa perässä vähän väliä.


Takkipajan aikoihin vihdoin myös Edna näyttäytyi kurssikeskuksessa. Hän oli erittäin kiinnostunut takkien suunnittelusta ja muutti mieltään vähän väliä. Kai tarjolla oli vain liikaa vaihtoehtoja mallien ja kankaiden suhteen.

Takkipajassa saatiin ensin ohjeita ja hyödyllisiä vinkkejä sekä katseltiin esimerkki takkeja.
Edna tietysti vaati, että hän saa sovittaa niitä. Ensin kokeiltiin kimonoa.


Sen jälkeen Edna halusi kokeilla pitkää harmaata takkia. Melkoisen tyylikäs sekin.


Keuruulle oli tuotu myös Hannan rakentama Lauhan talo, jonne nukkeväki kokoontui puutarhajuhliin. Melkoista vilskettä talolla näyttikin koko viikonlopun olevan, erityisesti lauantai-iltana oltiin juhlatunnelmissa.

Osa nukeista innostui ilmeisesti juhlimaan ihan kunnolla, välillä piti ottaa hieman torkkuja nurmikolla..


Juhlissa nähtiin ihania hahmoja vilteillä nauttimalla kesäpäivästä...

Vaikkei Vava vielä ihan aikuinen olekaan, Fredrika otti hänet ensimmäistä kertaa mukaan aikuisten juhliin. Taisi Vavaa hieman ujostuttaa.. Mitähän juttua vieressä istuva herrasmies parhaillaan kertoo..


Tunnelma oli ratkirailakas, osa nukeista uskaltautui jopa kiipeämään talon harjalle.





Juhlissa oli tarjolla myös virvokkeita ja purtavaa.


Myös sisätiloissa juhlittiin...


Vavakin nautti tarjoiluista ja hurmaavasta seurasta..


Iloisia ilmeitä ja naurua riitti...


Myös Edna saapui juhliin esittelemään uutta takkiaan...


Juhlissa kierrätettiin myös hienoja hattuja. Vava ja Edna näyttävät melko hienoilta ladyilta...


Tämä herra on saanut hartioilleen melkoisen tyylikkään asusteen...


Katolla juhlat senkun paranivat..


Vava taisi vähän väsähtää illalla. Hän käpetyi torkuille viltille. Sillä aikaa Edna teki tuttavuutta uusien nukkejen kanssa..



Lapsia ei Fredrika suostunut pihajuhliin ottamaan mukaan, joten Sonja ja Myy jäivät mummon hoiviin. Vilkas Sonja ei kuitenkaan kauaa paikalla pysynyt vaan lähti seikkailemaan. Onneksi Myy katseli hiukan pikkuisen perään...

Mummo taisi väsähtää lasten kaitsemiseen heti alkuunsa ja päätti ottaa torkut..


Sunnuntai aamu alkoi aamupalalla. Taitavat kissatkin olla kiinnostuneita tarjoiluista..


Vava tarkasteli vanhennuspajassa käsiteltyä maalaustelinettään...


Fredrika kävi ihastelemassa Susannan pajassa tehtyjä kukkasia...


Lopulta oli aika lähteä kotimatkalle. Nukkiväki olikin melkoisen väsynyttä. Illalla Dartin talossa käperryttiin peittojen alle uupuneina mutta onnellisina.




Keuruun kurssi: pajat ja aikaansaannokset

Keuruun viikonloppu oli aivan mahtava. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon tekstiä kurssista, mutta koitan nyt hillitä itseni. Jouduin jo jakamaan viikonlopun kuvat kahteen eri postaukseen, toinen löytyy tästä.

Ensin täytyy kehua ihanaa kurssipaikkaa. Riihon leirikeskus oli aivan upea. Kauniit maisemat, upeat valoisat huoneet, viihtyisät majoitustilat. Ja aivan ihanaa ruokaa.

Oli mahtava tavata muita harrastajia, tutustua ja kuulla neuvoja ja vinkkejä. Kiitos kaikille mukana olleille, toivottavasti nähdään taas!

Opin kurssilla paljon uutta. Sain kultaakin kalliimpia neuvoja, niksejä ja ohjausta.
Nyt tuntuu, että päässä pyörii aivan liikaa uusia ideoita ja projekteja ja suunnitelmia. Olisi hirveä halu ja kiire päästä toteuttamaan kaikkia ideoita. (Harmillista vain, että nyt täytyy keskittyä kouluun ja tässä kuussa pakata kaikki tavarat muuton alta).

Tykkäsin paljon työpajoista. Perjantai iltana osallistuin Erjan vanhennuspajaan. Siellä koin monen monta ahaa-elämystä. Olen aina pitänyt kalusteiden aidonnäköiseksi maalaamista mahdottomana vaikeana. Ei se helppoa ole, mutta tuntuu, että pääsin hieman jyvälle, mistä siinä on kyse. Ja oikeastaan, se oli todella mukavaa. Vanhennusjuttuja tulikin tehtyä ja viimeisteltyä joka päivä, vaikka paja virallisesti olikin vain perjantaina. 


Erja oli tuonut näytille omia töitään. Kerrassaan upeita! Harmi, ettei kuvista oikein välity kaikki pienetkin sävyvivahteet.



Fredrika suorastaan pakotti minut raahaamaan vaatekaappinsa mukaan. Täysin maalamaton huonekalu kyllä tarvitsikin jotain pinnoitetta. Erjan neuvoilla aloin työstää kaapista vanhaa valkoista, jossa maali on paikoin kulunut pois. Täytyy sanoa, että olen aika tyytyväinen itseeni. En tiedä, onko kaappi vielä valmis, kahvat puuttuvat ja noille ovien uurroksille tekisi mieli tehdä jotakin. Mutta tässä vaiheessa, olen tyytyväinen ja yllättynytkin kaapin onnistumisen suhteen.


Vanhennuspajan tyyliin käsittelin myös Vavan maalaustelineen, siitä tuli tumman ruskea, ja lisäsin siihen hieman uurteita. Tarkoitus on vielä lisätä erivärisiä maalitahroja siihen. Pahvisesta pyöreästä rasiasta yritin tehdä nahkaisen näköisen petsaamalla sen tummaksi. Melko hyvin onnistui ainakin kannesta, ja jos ei muuta, pidän tuosta väristä.
Sunnuntaina Erja keitti myös litkun, jolla värjäsin kankaita. Kuvassa näkyvät myös palat alkuperäistä väriä. Tuosta kirjaimellisesta kankaasta ei oikeastaan tullut vanhan näköistä, mutta rakastuin siihen silti.


Lauantaina aloittelin Katjan nukkepajassa. Pajasta jäi todella hyvä fiilis ja todellinen innostuminen nuken tekoon.




Ensin muotoiltiin massasta kasvot ja raajat rautalankoihin. Sitten nuket lähtivät uuniin.
Sitten seurasikin melkoinen tunteiden skaala: ihmetys, järkytys, karvas pettymys ja lopulta hidas hyväksyntä. Kaikki nuket olivat palaneet isossa uunissa! Onneksi ehdin pikaisesti tehdä vielä toisen nuken joka selvisi paistosta turvallisesti.


Paiston jälkeen nuket saivat vanusta vartaloonsa täytettä, hiukset ja kasvoihin väriä maalilla.

En ollut tunnistaa enää valmista nukkeani. Palovammoitta jäänyt nukkehan näytti jopa ihan nukelta, vieläpä naiselta, niinkuin oli tarkoituskin. Hänet nimesin Mariksi.


Hiilikaivosonnettomuuden tai muun vastaavan jälkeen nukkisharrastajat löivät viisaat päänsä yhteen ja koitettiin keksiä keinoja saada nuket edustavaan kuntoon. Koetettiin maalia, hiekkapaperia ja montaa muuta juttua. Osa päätyi tummentamaan nukkejaan hieman lisää, joillekkin ei tehty kummempia kosmeettisia toimenpiteitä. Loppujen lopuksi kaikista nukeista tuli hienoja, omia persoonoitaan ja joukosta melkoisen kansainvälinen:

Nukkepajasta kiiruhdin Hannan takkipajaan.
Siellä saatiin kaavoja ja neuvoja ihan kädestä pitäen. Täytyy myöntää, että minulla paloi pajassa pinna pariinkin otteeseen täysin. Milloin ompelin hihan väärinpäin, sauma sojotti, kangas rispaantui tai luiskahti käsistä. Valitsin liian haastavan materiaalin.
Tein takkia ihan iltaan asti ja lopulta siitä sitten tulikin Ednalle kelpaava kolttu.

Kukkapajaan en yksinkertaisesti olisikaan ehtinyt. Mutta sainpahan jotakin valmiiksi. Tässä vielä kuvassa nuket ja Ednan takki


Pajojen pitäjillä oli joitakin materiaaleja myynnissä, niistä mukaan valikoitui kasa kankaita, rimaa, printtejä, pallotyökalut ja tapettia tuleviin projekteihin.



Kotimatkalla täytyi vielä päästä shoppailemaan, niin kamala innostus oli päällä!
Sinellistä löytyi nukkeja varten massaa, alennuksesta fimoa ja nuken hiusta sekä sivellin setti.




Kiitos paljon kurssin järjestäjille, ohjaajille ja mukana olleille. Oli mukava viikonloppu joka säilyy mielessä vielä pitkään. Ja erityiskiitokset Erjalle, Katjalle ja Hannalle jotka kärsivällisesti jaksoivat neuvoa työpajoissa kädestä pitäen kerta toisensa jälkeen.







torstai 1. syyskuuta 2016

Reissuun koko poppoolla

Dartin talossa on taas tapahtunut monenlaista. Remontti on vihdoin edennyt, pääosin Fredrikan nalkutuksen ja päättäväisyyden ansiosta. Mutta palataan talon tilanteeseen hieman myöhemmin, sillä tänään Darteilla on ollut erityistä kuhinaa.

Dartit ovat nimittäin lähdössä reissuun!
Tällä kertaa mukaan lähtee koko perhe; Fredrika, Mummo, Vava, Myy ja Sonja. Ja saattaa olla, että pari kissaakin sujahtaa matkalle. (Panda näyttäisi ainakin olevan lähdössä mukaan).

Fredrikalla näyttäisi olevan melkoisesti kiirettä, jotta kaikki oleellinen päätyy mukaan. Vaatetta, kissanruokaa, lasten lelut, automatkalle lehtiä, mihin se Elsie mummo tarvitsee noin hirveästi voiteita ja hajuvesiä??

Minne nukkeväki onkaan lähdössä?
Keuruulle, tietenkin! Huomenna alkaa nukkekotiyhdistyksen kurssi, ja tietystihän nukkejen täytyy päästä moiseen tapahtumaan mukaan. Ilmoittauduin kurssille heti kun näin ilmoituksen yhdistyksen lehdessä. Odotan innolla kurssia ja työpajoja.

Mukaan lähtee Dartin perheen lisäksi Forssan markkinoilta minulle muuttanut kaunotar, joka sai lopulta nimen Edna. Ja toki ennen reissuun lähtöä täytyi neidolle löytää vaatetta päälle. Niinpä tein hänelle yksinkertaisen mustan silkkimekon. Lisäsin punaisen pitsinauhan tuomaan väriä.

Koska ulkona alkaa jo olla viileää täytyi Ednalle keksiä pikaisesti myös jotakin lämmikettä olkapäille. Niinpä kaivelin laatikoitani ja löysin Lahden markkinoilta ostetun villapaidan. Se on hieman iso, mutta eiköhän pidä leidin lämpöisenä.